JAA, ETTÄKÖ MITÄKÖ KUULUU? NO HYVIN KUULUU, KUN HUUDETAAN. AINA TÄNNE MAAKUNTAEVAKKOON ASTI.

SIVUHUOMIONA MAINITTAKOON, ETTÄ WOW ON MAHDOLLISESTI SAATANASTA. YHTIÖMME JATKAA EMPIIRISIÄ TUTKIMUKSIA JA PALAA AIHEESEEN TÄLLÄ SAMALLA LEPAKKOKANAVALLA.

TAI SITTEN EI.

Dear Anni

I am very sorry to inform you that the Nyckelharpa course that you applied for will not start this year.
…
etc.

No kiva kun kerroitte. Kiva kun kerroitte perumisriskistä siinä sitovassa hyväksymiskirjeessä, jonka lähetitte tuossa kesäkuun alkupuolella. Ennen kaikkea kiva kun kerroitte asiasta ajoissa, ettekä esimerkiksi noin kuukautta ennen kurssin alkua, jolloin keskiverto ulkomailta tuleva opiskelija on jo vuokrannut eteenpäin asuntonsa, irtisanonut sähkösopimuksensa ja internet-liittymänsä, ilmoittautunut poissaolevaksi yliopistoon, hakenut vaihto-opintoihinsa opintotukea ja keuhkonnut noin puolikkaalle universumia lähtevänsä yhdeksäksi kuukaudeksi ulkomaille opiskelemaan silkkaa parhautta.

Ai niin, ette te tainneetkaan tehdä näin. Ehkä se oli jokin muu ruotsalainen koulu, jonka koulutusohjelmaan olen hinkunut sisälle viimeiset kolme vuotta.

(Toverit: älkää kysykö. En todellakaan tiedä.)

Syyskuun alusta tän soittajan soitto-opinnot siirtyvät muuten koko talvikaudeksi Ruotsiin. Näin sanoi sellainen ruotsinkielinen kirje, jota en näin ulkomuistista tohdi siteerata, kun ei ole niin priimasti kielen kärjellä tuo toinen ulkomainen. Vaan missäs sitä ruotsia paremmin oppisi kuin Ruotsissa, sano. Toivottavasti oppisi myös vähän viulunsoittoa.

Sorvin äärellä soi useimmiten radio. Kanavana on yleensä joku laajakylvön helmi, kuten The Noise The Voice. Korviahivelevien musiikkinautintojen välissä kanava tarjoaa kriittistä keskustelua tärkeistä yhteiskunnallisista asioista, jotka “koskettavat meitä kaikkia, siis ihan meitä kaikkia, aina vauvasta vaariin”. Näin sanoi kuuluttaja tässä männäaamuna, ja kertoi sen jälkeen, että tänään kello kymmenen ja kuudentoista välillä mediahuomiota saavat

TISSIT.

Että pitääkö olla isot vai pienet. Ja käy nyt siellä kanavan kotisivuilla (voisepistefi) katsomassa, siellä on juontajan omista tisseistä valokuva ja sinne saa sitten tätä tärkeää asiaa kommentoida. Ja sitten tossa neljäntoista jälkeen voitte kaikki soittaa tänne toimitukseen ja kertoaa suoraan eetteriin, että mitä mieltä olette teidän omista tai tyttöystävän tuuteista, daisareista tai tisuista. Hih hih.

Kävinpäs sitten tauolla vaatelokerosta hakemassa MD-soittimen. Loppupäivän luureissa soi Väsen.

Osuma tuli suoraan pehmeään kohtaan lapsuustraumojen ja kuoromuistojen välimaastossa, ja biisiäkin olen aina pitänyt harvinaisen nättinä. Ei sitä sentimentaalisuutta näköjään tarvitse pohjattoman syvältä kaivella…