Se on aina yhtä virkistävää, kun kohtalo päättää potkia munuaisiin, esimerkiksi nyt vaikka tällä tavalla:

Dear Anni

I am very sorry to inform you that the Nyckelharpa course that you applied for will not start this year.
…
etc.

No kiva kun kerroitte. Kiva kun kerroitte perumisriskistä siinä sitovassa hyväksymiskirjeessä, jonka lähetitte tuossa kesäkuun alkupuolella. Ennen kaikkea kiva kun kerroitte asiasta ajoissa, ettekä esimerkiksi noin kuukautta ennen kurssin alkua, jolloin keskiverto ulkomailta tuleva opiskelija on jo vuokrannut eteenpäin asuntonsa, irtisanonut sähkösopimuksensa ja internet-liittymänsä, ilmoittautunut poissaolevaksi yliopistoon, hakenut vaihto-opintoihinsa opintotukea ja keuhkonnut noin puolikkaalle universumia lähtevänsä yhdeksäksi kuukaudeksi ulkomaille opiskelemaan silkkaa parhautta.

Ai niin, ette te tainneetkaan tehdä näin. Ehkä se oli jokin muu ruotsalainen koulu, jonka koulutusohjelmaan olen hinkunut sisälle viimeiset kolme vuotta.

(Toverit: älkää kysykö. En todellakaan tiedä.)