En mielestäni ole erityisen sentimentaalista tyyppiä. Tänään kuitenkin pillahdin spontaanisti vuolaisiin kyyneliin. Jos haluat tietää miksi, katso ja kuuntele.
Osuma tuli suoraan pehmeään kohtaan lapsuustraumojen ja kuoromuistojen välimaastossa, ja biisiäkin olen aina pitänyt harvinaisen nättinä. Ei sitä sentimentaalisuutta näköjään tarvitse pohjattoman syvältä kaivella…
The URI to TrackBack this entry is: http://anni.blogsome.com/2008/06/05/andrew/trackback/
RSS feed for comments on this post.
Line and paragraph breaks automatic, e-mail address never displayed, HTML allowed: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <code> <em> <i> <strike> <strong>
Get free blog up and running in minutes with Blogsome | Theme designs available here
No olihan tuo aika… *sniif*. Vaikka olen taipuvainen ankaraan kyynistelyyn, niin ei voi mitään…
Comment by Paula — Thursday, 5.6. 2008 @ 17:45