Andrew
En mielestäni ole erityisen sentimentaalista tyyppiä. Tänään kuitenkin pillahdin spontaanisti vuolaisiin kyyneliin. Jos haluat tietää miksi, katso ja kuuntele.
Osuma tuli suoraan pehmeään kohtaan lapsuustraumojen ja kuoromuistojen välimaastossa, ja biisiäkin olen aina pitänyt harvinaisen nättinä. Ei sitä sentimentaalisuutta näköjään tarvitse pohjattoman syvältä kaivella…
