Tuossa ihan tovi sitten oli sellainen puolikas kuunkierto, jonka aikana joku isompi entiteetti päätti kääntää ruorista useammalla piirulla paapuuriin. Kahden viikon aikaväliin mahtui syntymää ja kuolemaa, tienristeyksiä, eksymyksiä sekä kaksi perskänniä ja yksi paha haaksirikko.

Ostin oman kodin ja uudelleenmäärittelin kaksi ihmissuhdetta. Serkkuni synnytti pojan, ja lasta kertoi odottavansa myös toinen rakas ja läheinen perheyksikkö. Hyvästelin kaukomaille muuttavan toverin sekä sairaan isoäitini, jonka olennaisesti pidempi matka jatkui rajan yli vain pari päivää kohtaamisen jälkeen. Hautajaisia ennen kuuntelin elävästä arkistosta Harmony Sistersin Kodin kynttilöitä ja pohdin elämän totuuksia.

On myös sellainen yksi toinen biisi, jota olen kuunnellut ja joka olotilallisesti summaa vähän kaikenlaista elämästä ja olemisen mysteeristä. Silti ei suinkaan pelkästään persnapaisesti omasta elämästä tai olemisen mysteeristä, minkä takia sitä sitten ehkä jaksoikin kuunnella.

(Se biisi on Eaglesin Desperado.)