Valmistumisnärvä
Sen soittokoulun opintovastaava kysyi minulta tänään mailitse muun muassa, että “aiotko sinä nyt ihan oikeasti valmistua täältä, vastaa rehellisesti!”. Mailin luettuani olen möyrinyt valmistumisangtissa puoli iltaa, vaikkei oikeastaan olisi kai mitään aihetta.
On nimittäin niin, etten voi olla sataprosenttisesti läsnä kahdessa eri koulussa yhtä aikaa. On myös niin, että toista näistä kouluista (sitä joka on yli-lipasto) asia ei haittaa ja toista (sitä joka ei ole) haittaa niin helkutin vietävästi. Vuoden väännön ja käännön jälkeen alkaa olla raivostuttavan selvää, että se haittaaminen on monelta osin aika periaatteellista sorttia.
Luulisi Niille Siellä olevan tärkeintä, että päivänä muutamana ihan oikeasti todella valmistun. Luulisi, että kun olen tehnyt moneen kertaan selväksi, että joustan kaikessa missä pystyn ja reissaan omalla lompakolla ympäri Suomea opintojen perässä, Ne Siellä eivät suhtautuisi penseän epäluuloisesti jokaiseen erillisjärjestelyyn, jota kehtaan pyytää - etenkin, kun ne pyynnöt toistaiseksi ovat olleet luokkaa “sellainen viuluope, jonka kanssa voi sopia itse, koska sen luona käy tunneilla”. Luulisi, että Ne Siellä jopa saattaisivat pitää etuna, että täydennän osaamistani lipastotasolla niiltä osin, missä ammattisurkean paukut loppuvat kesken.
Vaan ei. Niistä Siellä on kivempi nakutella holhoavan toruvaan sävyyn maileja siitä, kuinka opintoaikani on rajallinen (koska kaksi ja puoli vuotta armonaikaa on jo syy paniikkiin?) ja kuinka minulta puuttuu vielä lukuisia teoriakurssisuorituksia (koska vastaavat triplasti laajemmat lipastosuoritukset ovat jollain lailla epäkelpoja?).
Ne Siellä ovat ylityöllistettyjä ja stressaantuneita. Silloin saattaapi toki vähän ketuttaa sellaiset vastarannankiisket, joiden lukujärjestykset pitää tuunata erilaisesti kuin niiden toisten ei. Ei niiltä kiiskiltä silti tarvitsisi vakavissaan tentata, että aikooko ne ollenkaan valmistua, kun niiden opinnot laahaavat jälkijunassa.
Niille kiiskille iskee nimittäin iso närvä ja ne alkaa itsekin pohtia, että onko koko sirkuksessa tolkkua alkuunkaan.
Asiaa kannattanee oikeasti miettiä myös opettajan kannalta (mitä tässä on ehkä yritettykin). Kaikki erikoisjärjestelyt nimittäin tuottavat aina opettajille ja muulle henkilökunnalle tuhottomasti ylimääräistä vaivaa. Kannattaisi pikemminkin olla onnellinen siitä, että on ylipäätään saanut asioita järjestettyä eri tavalla. Minun mielestäni tuollaisesta asiasta närkästyminen on hivenen… no, kiittämätöntä. Tällainen kuva ainakin tästä jää näin asiaa tarkemmin tietämättömälle ihmiselle.
Viulut viuluina ja piirustukset piirustuksina, mutta minulle ei tulisi mieleen vaatia, että haluan päästä esimerkiksi lehtorin vastaanotolle silloin kun minulle sopii (eikä virallisena vastaanottoaikana). Ja totta kai koulua kiinnostaa, aiotaanko sieltä joskus valmistuakin. Koulu saa siitä rahaa. Ja joka koulu on täynnä sellaisiakin hyyppiä, jotka eivät todellakaan aio valmistua koskaan yhtään miksikään.
Comment by taivaansusi — Thursday, 6.9. 2007 @ 6:44
Tässä tapauksessa onkin kyse siitä että koulun pitäisi vallan hyvin osata tehdä ero aktiivisesti edistyvän etäopiskelijan ja stereotyyppisen laiskottelijan välillä. Hyvin sovitut erityisjärjestelytkin saattavat oikeasti keventää vastaavien opettajien taakkaa.
Ainakin tietyt osat sitä yli-lipastoa, jota Viulunsoittajamme käy, ovat jo kauan ymmärtäneet fiksun jouston päälle. Joustoa saa, mutta sitä riittää vain jos se näyttää lisäävän tehokkuutta. Ja sanktioita tulee jos käyttää joustoa väärin. Harvasta ammattikorkeasta kuulee samaa - neuvostobyrokratiasta niissä senkin edestä.
Comment by Kriitikko — Thursday, 6.9. 2007 @ 12:39
Kriitikolla olennainen pointti asiallisemmin esitettynä. :)
Lisättäköön vielä, että suurin osa soittokoulun opiskelijoista sopii itse soittotuntiaikansa niistä vastaavan opettajan kanssa. Se, että asiasta tehdään periaatteellinen ongelma ulkopaikkakuntalaiselle, turhauttaa.
Ja ymmärtäisin, että valmistumisestani kyseltäisiin, jos opintoaika olisi päättymässä välittömässä lähitulevaisuudessa (ei ole) tai jos en olisi noin tusinaan kertaan jättänyt selvitystä siitä, miten aion lomittaa kahden koulun opinnot (kyllä olen).
Etäopiskelu ei ole maailmankaikkeuden uusin asia. Se, että siihen suhtaudutaan kuin maanpetturuuteen riippumatta siitä, kuinka paljon sen eteen tekee töitä, tuntuu hetkittäin varsin nurjalta.
Comment by anni — Thursday, 6.9. 2007 @ 13:01
Pieni oikaisu serkku sudelle, ammattikorkakoulu _ei_ saa rahaa valmistuneista , vaan läsnäolevista, ammattikorkeakoulun opiskelijoista, jotka ovat säännönmukaisella tutkintoajalla. Ihanteellinen opiskelija on siis sellainen, joka valmistuu täsmälleen tutkintosäännön mukaisessa ajassa, viemättä tippakaan ylimääräisiä resursseja.
Annin kirjoituksesta kannattaa myös huomata tuo pointti, että loistavana suunitelmana on ollut korvata noita teoria-opintoja yliopiston opettamilla versioilla, ts. ammattisurkean kannalta ulkoistaa opetuskulut lipastolle, jolloin niille jäisi vain sihteeriduuni kirjata systeemiinsä “ao. kurssi hyväksiluetaan lipaston kurssista X”. On siinäkin duunia, kyllähän ammattisurkean pitää tarkistaa, että heidän korkea akateeminen tasonsa ei saa kolhua heikommasta kurssista (hah!) ja amk-puolen business ideologian kannattama tasalaatuisuushan tuossa kärssii joka tapauksessa. Syynä nihkeyteen on toden näköisesti amk-asemalle koettu “uhka” noiden validiteettihan korkeakouluina on edelleen hieman hakusessa, erityisesti siellä työskentelvien omissa pikku pääkkösissä.
Hyväksilukujen hakemiseen muuten vinkkinä, kerätään kaikki olennainen tieto, kuvaukset ja suoritusarvioinnit siitä kurssista, jonka perusteella hyväksilukua haetaan ja jos se ei kelpaa niin sitten pyydetää selkeät perusteet sille miksi ei kelpaa tai mitä siitä nyt puuttuu. Jos triplasti laajempi vastaava kurssi ei sellaisenaan kelpaa, niin aina voinee kysyä tenttimismahdollisuutta, niin penseää kuin se onkin
tsemiä Anni
Comment by Dugi — Tuesday, 11.9. 2007 @ 12:34
Tenttiä niitä kursseja nyt ei ainakaan saa, koska leikkilaulut ja haliminen on sillai tosi tärkeä osa opintoja, eikä ne usko siellä kansliassa, että mä osaan taputtaa käsiä ja piirtää mielikuvakarttoja väriliiduilla ilman koulutusta. (Mä luulen, että ne on jossakin määrin tietoisia siitä, että lipastokursseilla mainittuja asioita ei kovin syvällisesti käsitellä.) Järjestäisivät vaikka erillisen halimistentin, prkl, niin voisin todistaa, tasan kuinka hyvin osaan.
Dugille kiitos tsempistä. Sille tullee vielä talven aikana käyttöä.
Comment by anni — Tuesday, 11.9. 2007 @ 14:52
aha, kyseessä olikin siis kasvatustiede eikä musiikin / folkkimuzakin teoria, kuten flunssainen pääni tuon käsitti…
Comment by Dugi — Tuesday, 11.9. 2007 @ 15:44