To my Shadow, in life and beyond. -M

I Estel vinta
ambarenna lómëo,
ter fuini lantala,
pella enyalië ar lúmë.
U-queta:
“Si utúlielwë mettanna”.
Hresta ninquë yáma -
elyë ar inyë ata ómentuvalwë.

(Hope fades
into the world of night
through shadows falling
out of memory and time.
Don’t say,
“We have come now to the end.”
White shores are calling
you and I will meet again.)

Sen soittokoulun opintovastaava kysyi minulta tänään mailitse muun muassa, että “aiotko sinä nyt ihan oikeasti valmistua täältä, vastaa rehellisesti!”. Mailin luettuani olen möyrinyt valmistumisangtissa puoli iltaa, vaikkei oikeastaan olisi kai mitään aihetta.

On nimittäin niin, etten voi olla sataprosenttisesti läsnä kahdessa eri koulussa yhtä aikaa. On myös niin, että toista näistä kouluista (sitä joka on yli-lipasto) asia ei haittaa ja toista (sitä joka ei ole) haittaa niin helkutin vietävästi. Vuoden väännön ja käännön jälkeen alkaa olla raivostuttavan selvää, että se haittaaminen on monelta osin aika periaatteellista sorttia.

Luulisi Niille Siellä olevan tärkeintä, että päivänä muutamana ihan oikeasti todella valmistun. Luulisi, että kun olen tehnyt moneen kertaan selväksi, että joustan kaikessa missä pystyn ja reissaan omalla lompakolla ympäri Suomea opintojen perässä, Ne Siellä eivät suhtautuisi penseän epäluuloisesti jokaiseen erillisjärjestelyyn, jota kehtaan pyytää - etenkin, kun ne pyynnöt toistaiseksi ovat olleet luokkaa “sellainen viuluope, jonka kanssa voi sopia itse, koska sen luona käy tunneilla”. Luulisi, että Ne Siellä jopa saattaisivat pitää etuna, että täydennän osaamistani lipastotasolla niiltä osin, missä ammattisurkean paukut loppuvat kesken.

Vaan ei. Niistä Siellä on kivempi nakutella holhoavan toruvaan sävyyn maileja siitä, kuinka opintoaikani on rajallinen (koska kaksi ja puoli vuotta armonaikaa on jo syy paniikkiin?) ja kuinka minulta puuttuu vielä lukuisia teoriakurssisuorituksia (koska vastaavat triplasti laajemmat lipastosuoritukset ovat jollain lailla epäkelpoja?).

Ne Siellä ovat ylityöllistettyjä ja stressaantuneita. Silloin saattaapi toki vähän ketuttaa sellaiset vastarannankiisket, joiden lukujärjestykset pitää tuunata erilaisesti kuin niiden toisten ei. Ei niiltä kiiskiltä silti tarvitsisi vakavissaan tentata, että aikooko ne ollenkaan valmistua, kun niiden opinnot laahaavat jälkijunassa.

Niille kiiskille iskee nimittäin iso närvä ja ne alkaa itsekin pohtia, että onko koko sirkuksessa tolkkua alkuunkaan.