Polkupyöräni on seitsenvaihteinen Crescentin vaelluspyörä. Se on ostettu joskus reilut kymmenen vuotta sitten partiovaellukselle, ja se on ihan paras koskaan omistamani polkupyörä.
Tänä kesänä poljen pyörälläni joka arkipäivä pullaorjuuteen. Pullaorjuudessa pitää olla, ettei talvella tarvitse nostaa lisää opintolainaa. Matka kesäresidenssistä orjuuslaitokseen on vajaat kymmenen kilometriä, jonka polkemiseen kuluu noin kaksikymmentäviisi minuuttia sinne ja puoli tuntia takaisin.
Pullaorjuudessa käytetään isoja koneita, jotka leipovat pullaa. Pullaa on monenlaista, kuten myös niitä leipovia koneita. Koska ihmiset syövät paljon pullaa etenkin juhannuksena, koneita pyöritetään ympäri vuorokauden, kolmessa työvuorossa. Kaikkine palkkalisineen tämä tarkoittaa sitä, että tehtyäni kolme viikkoa töitä saan tunneissa laskettuna neljän ja puolen viikon palkan. Tuntipalkka ei ole täysin kesätyökehno, mikä toki on mielestäni erityisen mukavaa. Vuokran ja muiden pakollisten menojen jälkeen ylijäävällä rahalla voi kartuttaa muun muassa ruotsiinmuuttotiliä.
Viikonloppuisin lonnin kesäresidenssissä, otan aurinkoa, luen dekkareita ja juon jonkun muun kustantamaa tonkkaviiniä. Lonnimisen ohessa hoidan kasvimaata, hakkaan halkoja ja lämmitän saunaa. Juhannuksena keitän kahvit, jonka keralla tarjotaan maukasta orjuuspullaa.
(Näin se pitää itselle selittää, se orjuus. Ei sovi ajatella, ettei koko kesänä pääse yhtään mihinkään ja että joka kolmas viikko pitää herätä aamuneljältä pyöränselkään. Etenkään ei sovi ajatella, että työ on oikeasti aivan jumalattoman tylsää ja fyysisesti varsin kuluttavaa ja että koko ajan on ihan tainnoksissa väsymyksestä. Jos niin tekisi, tulisi turmio ja veisi sen kivan kesän pois. Mikä olisi toki kamalan kurjaa.)
