Ihmeen tekniikkalapsi
Pientä nykyihmistä harvemmin suuresti ällistää, jos tekninen viritelmä, jonka kaiken järjen mukaan pitäisi toimia, ei vain toimi. Välillä tuntuu, että jopa leivänpaahdinta kytkettäessä saa piuhoja tarkastaa katsiljoonaa kertaa, repiä irti, kytkeä uudelleen ja sulkea ja käynnistellä laitteita. Useimmiten voi vain toivoa, että jossakin vaiheessa systeemin automagiikka potkaisee härvelin käyntiin.
Paljon enemmän ällistää, jos jotakin monimutkaista kytkentähässäkkää suunniteltuaan prosessi itse on lopulta juuri niin kauniin yksinkertainen kuin vaaleanpunaisissa päiväunissaan kuvitteli. Sitä vain marssii kauppaan, ostaa kasan piuhoja, muuntajia ja jakajia, virittää koko roskan paikalleen ja Voilà! Tietokone on kiinni töllöttimessä ja stereoissa, ääni ja kuva kulkevat moitteetta suuntaan ja toiseenkin, eikä mitään tarvitse säätää, tai irrottaa, tai uudelleenkäynnistää.
Ottaen huomioon, että olen saanut koneeni täysin sekaisin asentaessani paikalleen tavallista lankamodeemia, lähentelee yllämainittu ristiinkytkentä tietoteknistä ihmetekoa. Lähieetterissä lieneekin leijunut erityisen voimakkaita teknohaltijoita ja loisteliaan hyvää säätökarmaa.
Aijai, ei tuollaista pitäisi tunnustaa julkisesti! Oota vaan, se discordiaanien tekniikka-alajaosto (se sama, joka vastaa siitä mikroaaltouunien ja kaukosäätimien käyttöliittymien pakollisesta moninaisuudesta) lähettää ennen pitkää harmaat herrat ovellesi korjaamaan moisen luonnottoman ja vaarallisen sujuvuuden!
(Tai ehkä ne tuli jo, kun ei ole sieltäpäin kuulunut mitään pitkään aikaan…)
Comment by Kristiina — Thursday, 29.3. 2007 @ 12:14