Kansanperinnearkisto, nauha AK/2458, raidat 12-14:

Haastattelija tuntematon: Mestaripelimanni Aapeli Hautanen, mitenkä tuo kansanmusiikin soitto sujuu yksirivisellä?
Aapeli Hautanen: No kyllä se nyt jotenkin sujuu mutta kyllä se vähän tollasta raskasta on, ja vaikiaa.
H: No mikä siinä on sitte vaikeeta tuossa?
AH: Pitää niin näitä palkehia heiluttaa ja nytkyttää, niinku saa ääniä edestakasin vetämällä, tulee ne äänet.
H: No mitenkäs kauan te ootte harrastanu kansanmusiikkia?
AH: Kuuskymmentä vuotta.
H: Teil on nyt ikää?
AH: Seittämänkymmentäkolme.
H: Mites tuo harrastus on muuttunu tänä pitkänä aikana mitä te ootte ollu mukana?
AH: No nämä haitarit on muuttunu paljon ja, ja sitte tuota, minä en muuta tiedä, ja sitte nämä kilipailut, tulee tällaasia juhlia.
H: Minkäslaista se soitto oli entisinä aikoina? Ei järjestetty siis minkäälaisia kilpailuja?
AH: Ei. Nurkkatanssia. Vanhalla ja rahahäitä ja sellaasia, soiteltii. Ja joitaki iltamia… ei ollu… ja pennihäitä.
H: Mitenkäs ne löi leiville nuo pennihäät, rahahäät?
AH: Ei suinkaa sitä tiedä kuinka ne siinä pärjäs ne, ne jotka niitä piti.
H: Entä soittajat?
AH: No pelimanni sai markan ja kaksi jos sattuu.
H: Niin pääsi ilman sisälle, jos…
AH: Se on ny vielä se sama. Ei tällä mitään tienaa.
H: No mites, te ootte siis mestaripelimanni, miten tällasen tittelin saa?
AH: No ku ottaa tällaasen huonon haitarin ja menee Helsinkiin ja pelaa siel.
H: Niin yksinkertastako se…?
AH: Joo joo. Sitte annetaan ensipalkinto.