kentsu99 jakaa musiikkia verkossa - hyvää hyvyyttään, artistien parasta ajatellen, tietenkin. Tekijänoikeuksien tiedotus- ja valvontakeskus ei tätä oikein ymmärtänyt ja pyysi kentsu99:ä poistamaan verkkoon survomansa musiikin. Mitä kentsu99 tekee? Kitisee YouTubessa, kuten kunnon nörtti ainakin.

Videosta päätellen kentsu99 omaakin vahvan eettisen ja ammatillisen pohjan musiikin jaeskelulle: “Minä kauppakorkeakoulun käyneenä tiedän, että tämä on erittäin hyvää mainosta teille ja CD-levyt menee varmastikin paremmin kaupaksi.”

(via Sähkötuuba)

Viime yönä heräsin uneen, jossa kiersin epätoivoisesti Frankfurtin lentokenttää ja etsin kadonnutta lentolippua Chileen. Uni-Frankfurtissa oli kymmenittäin rullaportaita, joiden ylä- ja alapäissä olevista roskiksista yritin metsästää kadonnutta arvopaperia.

Aamulla mieleeni juolahti jotakin. Pari tehostettua hakua maililaatikossa osoitti alitajuisen paranoian aiheelliseksi: roskapostikansiosta löytyi ensi lauantaiksi varattu e-lentolippuni Kööpenhaminaan. Sähköpostilistoilta tulviva spammi oli tehokkaasti hukuttanut SAS:n viestin V!AgR^an, hot SLUT g!irrlZin ja FREE Softwaren sekalaiseen seurakuntaan.

E-lippu ja varausvahvistus oli päivämäärien mukaan postitettu jo lähes pari viikkoa takaperin. Joskus on voittajan valinta säästää myös kierrätyskelvoton spammisaaste.

31.1.

klo 7.00 Herätyskello soi. Yöunta alla noin viisi tuntia.
klo 7.33 Linja-auto kiikuttaa minut ja soitinkotelot Tampereen rautatieasemalle.
klo 8.13 Juna Pohjanmaalle lähtee noin kymmenen minuuttia aikataulustaan jäljessä.
klo 11.00 Paarustan lumimyräkässä Kokkolan konservatoriolle. Mangun itselleni autokyydin Kaustiselle.
klo 12-16.30 Soitan, opetan, soitan.
klo 16.55 Linja-auto kiikuttaa minut ja soitinkotelot Kokkolan rautatieasemalle.
klo 18.20 Juna Tampereelle lähtee noin kaksikymmentä minuuttia aikataulustaan jäljessä.
klo 21.10 Vaihdan Tampereella Helsingin pendolinoon, joka lähtee noin kolmekymmentä minuuttia aikataulustaan jäljessä.
klo 23.30 Pendolino saapuu Helsinkiin noin tunnin aikataulustaan jäljessä.

1.2.

klo 00.10 Saavun majapaikkaani Sörnäisissä. Juon teetä ja kuolen sänkyyn.
klo 7.00 Herätyskello soi. Yöunta alla noin kuusi tuntia.
klo 8.15 Metro kiikuttaa minut ja soitinkotelot Ruoholahteen.
klo 9.00 Starttaan lainatun pakettiauton. Sumplin itseni Helsingin aamuruuhkassa keskustan halki Itäväylälle.
klo 9.30 Kolari on tukkinut ykköskehän. Seison autoineni puoli tuntia Itäkeskuksessa liikennevaloissa.
klo 10.00 Lunastan uusvanhan parisängynrungon kontulalaisesta kerrostaloasunnusta. Komeus sullotaan paloissa pakettiautoon.
klo 12.30 Saavun sängyn kanssa Tampereelle, jossa haen uudet patjat paikallisesta huonekaluliikkeestä. Kassalla pankkikorttini väittää, ettei tililläni ole rahoja, jotka pankki on sanonut siirtävänsä sinne 1.2. En saa patjoja mukaani.
klo 13.00 Paniikki. Puhelinsoittoja. Ystävällinen kriitikko lupaa siirtää tililleni välittömästi viisisataa euroa.
klo 13.30 Palaan huonekaluliikkeeseen. Pankkikortti toimii. Pakkaan patjat pakettiautoon.
klo 14.00 Sullomme roudarin kanssa uuden sängyn ja patjat sekä soitinkotelot asuntooni. Vanhan sänkyni sullomme pakettiautoon.
klo 14.15 Haemme roudarin tyttöystävän koirineen Kalevasta. Starttaamme kohti Helsinkiä.
klo 16.00 Pysähdymme tankkaamaan Mäkelänkadulla. Pankkikorttini ei edelleenkään toimi, vaikka tilillä on vahvistetusti rahaa. Roudarin tyttöystävä maksaa bensat.
klo 16.30 Tiputamme vanhan sänkyni, tyttöystävän sekä koiran roudarin kotiin Kallioon. Sumplimme pakettiauton iltapäiväruuhkassa Ruoholahteen.
klo 17.15 Palautamme pakettiauton tunnin ja vartin aikataulustamme jäljessä.
klo 17.30 Ostan Stockmannilta kuusiokulma-avainsarjan uuden sängyn kokoamista varten.
klo 17.45 Roudari vie minut juomaan siideriä Kaislaan.
klo 19.06 Juna Tampereelle lähtee aikataulussaan.
klo 21.00 Saavun Tampereelle. Paarustan lumipyryssä kotiin. Kokoan sängyn. Käyn suihkussa. Nukun.

2.2.

klo 8.00 Herätyskello soi. Lyön sen kiinni ja nukun kolme tuntia lisää.
klo 11.00 Nousen ja keitän kahvia. Ihailen uutta sänkyä aamu-auringossa. Se on massiivinen. Se on muhkea. Se on joka suhteessa kaiken aiheutuneen vaivannäön arvoinen. (Se on myös ennen kaikkea aivan liian noheva yksinasuvan ihmisen pikkukaksioon.)

Kiitokset Timo, Ene, Jiituomas, Taija ja Irrette.