Pitää tänne kai laittaa muutakin päivitystä kuin onnittelutulvaa. (Ei niin, etteikö onnittelutulvaa olisi kauhean kivaa seurata myöskin, jos on esimerkiksi minä eikä satunnainen blogilistatilaaja.)

Kaustisen jälkimainingeista voisi kirjoittaa kaikenlaista. Sitä en kuitenkaan tee, vaan silkkaa laiskuuttani linkkaan lauluntekijän aihetta pureskeleviin nokkeluuksiin täällä ja täällä. Koska vouhottaa pitää edes vähäsen, linkitettäköön myös oma festarien ykkösparaskeikkakokemusbändi, juhlayhtyeenkin tittelillä paiskattu Puhti. Menkää keikoille, jos pääsette. Ne on hyviä, nuo tytöt.

Festareiden jälkeinen palautuma kelluvaan mökkiarkeen on tuottanut sisäistä sopeutumisangstia, joka ei hyvistä yrityksistä huolimatta ole hukkunut edes tonkkaviinillä. Aika matelee hömppäkirjoja lueskellen, muuttosuunnitelmia laatien, mattoja pesten, halkoja hakaten, KoL:ia pelaten ja mitä muita rutiineja sitä nyt ihmisellä kesäisin onkaan. Jos vaikka jo huomenissa purkaisi matkalaukun ja pesisi vähän pyykkiä.