On ollut hankala keksiä minkäänlaista järjellistä raportoitavaa, vaikka tekemistä ja juoksemista on kesän alkuviikkoina riittänyt liiankin kanssa. On myyty jäätelöä, laskettu olutta, kannettu tiskiä, otettu aurinkoa, liftattu Pohjanmaalla, kiivetty näkötorniin, kiikaroitu joutsenia, soitettu valssia, luettu dekkaria, sytytelty saunaa, tapailtu ystäviä ja ennen kaikkea pohdiskeltu kulmikkaan kriittisesti tätä elämisen jatkuvaa menoa sinne jonnekin.

Näyttää kasvavan vahvasti siltä, että syksyllä on edessä muutto Tampereelle. Uusi mutka on odotettu ja tervetullut, joskin sisältää useampiakin tulevaisuutta ruotivia kysymysmerkkejä.

Tämä kesä on vähemmän välitilallinen kuin edeltäjänsä, minkä päivityksen otan käyttäjänä vastaan suurella kiitollisuudella. Irtonaisuus ja lievä epätietoisuus siitä, millaiseksi tuleva talvi vielä ehtii muotoutua, tuntuvat yllättävän rentouttavilta kaiken paikallaan pyöriskelyn jälkeen.

Vaan vielä ei sovi liikaa liputtaa ja suunnitella olematonta tulevaa. Asiat edetkööt toistaiseksi tahollaan ja painollaan, jolla välin sitoudun pyöräilemään ja ottamaan aurinkoa kolmivuoroisesti musisoinnin ja ravintolatyön välimaastossa.