Olemme Sampon kanssa löytäneet korvaamattoman korjaussarjan elon ahdinkoon ja ihmissuhteiden upposuohon. DVD-soittimessa on viime päivien aikana pyörinyt sellaisia kulttuuriteoksia, kuten Pride and Prejudice, Sense and Sensibility, National Treasure, Love Actually ja Corpse Bride. Viinan puutteessa köyhä muusikko voi hukuttaa itsensä hömppään, räjähteisiin, siirappiin ja silmäkarkkiin.

Jotta seuraava fix löytyisi videovuokraamosta yhä pienemmällä vaivalla, olen luonnostellut töllöputkelle lupaavaa jatkoa. Indiana Jonesit ja Robin Hood: Prince of Thieves toimivat hyvänä porttina kovempaan kamaan; Breakfast at Tiffany’s, Lawrence of Arabia, My Fair Lady ja sakkana pohjalla iki-ihana Tuulen viemää. Kun aivoja jaksaa tarpeeksi sinnikkäästi sulatella romanssien ja seikkailun hehkuvan realismin loisteessa, ei maailma pian tunnu ollenkaan niin nurjalta (ihmissuhteista nyt puhumattakaan).

Siinä oikeassa todellisuudessa haluaisin sen sijaan kovasti katsoa Venetsian kauppiaan.