Kevätsiivous on myllännyt läpi kaikki asunnon yleiset tilat makuuhuonetta lukuun ottamatta. Samaan aikaan pääsykoelueskelu edistyy lähes aikataulussaan ja henkinen tila ei ole lainkaan niin apaattisen ärsyyntynyt kuin muutama päivä takaperin.

Kouluasiat alkavat tältä keväältä olla ällistyttävän tiiviisti niputettu. Tänään kävin ohimennen tekemässä pakollisen laulututkinnon ja viimeiset soittotunnit ja luennot taitavat olla huomenissa. Jäljellä on pedagogiikkanäyte maanantaina ja muutama kirjallinen pikkutyö.

Isoimman päähäntaputuksen ansaitsen kuitenkin Sen Ison Kamalan Pedagogiikkaesseen viimeistelystä. Lähes koko lukuvuoden verran tekemättömänä roikkunut, mahdollisimman mielenkiinnoton ja etova kirjareferaatti on vihdoinkin pakotettu ulos näppäimistöstä. Nuottihyllyn ja kirjoituspöydän väliä sahannut Pedagoginen rakkaus voi nyt siirtyä kummittelemaan seuraavan uhrin opiskelijan lukemattomien pakko-opusten listaan.

Jos olisi tarpeeksi pienet ja karvaiset kädet, nyt jos koskaan olisi loistelias hetki taputtaa.