Ruotsinmaalta palauduttiin väsyneessä tilassa maanantaina alkuillasta. Koska reissun jälkeen olisi ollut aivan liian mukavaa kaikessa rauhassa rojahtaa sohvalle ja mutustella taxfree-suklaata, päätimme täyttää loppuillan neljän tunnin bänditreeneillä. Kotiin pääsin kymmenen aikoihin ja tainnuin nopeasti sängyn pohjalle.

Samainen täyspäiväinen treenirääkki on jatkunut sittemmin. Huomenna on bändin tutkintokonsertti ja ohjelmisto vielä hionnassa. Myös pääinstrumentin ykköstutkinto huohottaa niskaan; siihen on itselläni aikaa kahdeksan päivää, eivätkä kaikki sovitukset ole kovinkaan tyydyttävässä tilassa. Kaupan päälle pitäisi perjantai-illaksi kehittää jostakin pätevä jazz-setti laululle ja kitaralle.

Viimeiset pari päivää olen ollut nääntyneen väsynyt. Reissusta ei ole ehtinyt kunnolla palautua ja perjantaihin mennessä pitäisi tien päälle lähteä uudestaan. Laukut ovat purkamatta, pyykkiä on tonni. Makuuhuone on sotkukasoineen yhtä katastrofialuetta. Mielialaa ei varsinaisesti ole kohottanut paluu aurinkoisesta ja keväisen lämpimästä Tukholmasta Kokkolan nilkkamittaiseen loskasohjoon.

Mitä matkaan muuten tulee, oli se selkäongelmista ja laivalta napatusta flunssasta huolimatta äärimmäisen mielenkiintoinen ja antoisa. Koostanen tarkempaa kuvausta pahimman stressihulinan laannuttua; vähintäänkin ääninäytteitä olisi kiva kuunteluttaa eteenpäin.