klo 13.07 Opettaja aloittaa pedagogiikkaluennon lukemalla runoja, joita osa opiskelijoista on ryhmätyönä kynäillyt edellisellä tunnilla. Runot käsittelevät vuodenaikoja ja ovat sisällöltään muotoa “kesän lämmin aalto kuin maininki rantaan/ valkoinen omenankukka tuoksuu/ juhannuksena mansikkamaitoa puutarhassa“. Opettaja elävöittää tekstiä taidepausseilla ja värisevällä äänellä. Lopetettuaan hän huokaa ja totetaa, että “voi vitsi te olette sitten ihania”. Opettaja on aivan tosissaan.

klo 13.21 Kopioimme kalvoilta vitaalia informaatiota rooleista ryhmätyössä. Opettaja on jakanut roolit neljään pääluokkaan: aktiivinen osallistuja, harkitseva tarkkailija, looginen ajattelija ja kokeileva toteuttaja. Opettaja alleviivaa uudestaan ja uudestaan “siedätyshoidon” merkitystä; tarkkailijaa pitää kannustaa osallistumaan, ajattelijaa vapauttamaan kahlittu mielikuvitus. Jään pohtimaan, minne tästä ylioptimistisesta roolijaosta on tipahtanut kaikille satunnaisryhmille tyypillinen passiivinen siipeilijä.

klo 13.35 Syvennymme kuuntelemaan erään opiskelijan tilitystä siitä, kuinka on kurjaa pitää oppitunteja luokassa, jonka vakituinen opettaja saa raivareita, jos tavaroiden paikkoja on vaihdettu; esimerkiksi muovikukkanen siirretty pöydän kulmalta toiselle. Aiheesta keskustellaan ryhmässä useampi tovi. Asiayhteys luennon varsinaiseen sisältöön jää minulle erittäin hämäräksi.

klo 13.45 Kopioimme kalvotekstiä otsikolla “Toiminnan sosiaalimuoto”. Opettaja antaa esimerkiksi sosiaalimuodosta sen, että monet ihmiset luontaisesti istuvat luentotilassa aina samoilla paikoilla. Aihe etenee tästä useiden opiskelijoiden kertomuksiin siitä, missä kohtaa luentotilaa he tykkäävät istua ja miksi.

klo 14.09 Kalvolla näemme kaavioita “oppimisen aktivoinnista” ja “vireystilan säilyttämisestä”. Keskustelemme oppimista tukevasta vireystasosta ja sen ylläpitämisestä. Pitkällisen pohdinnan jälkeen tulemme siihen tulokseen, että jos asioita ei aina tee tismalleen samalla tavalla, säilyy vireystila valppaampana.

klo 14.18 “Tietojen ja taitojen oppiminen ei koskaan ole vain yksilön henkilökohtainen asia. Yksilön osaamisen tulee palvella yhteisöllisyyttä ja näkyä käytännön elämässä.” Siis anteeksi mitä?

(Ilmeisesti sitä, että jos haluaa ottaa vaikka viulutunteja, täytyy myös osallistua orkesteritoimintaan, koska opetussuunnitelmassa lukee niin.)

klo 14.28 Kahvipaussi.

klo 14.50 “Palaute - oppilaalle vai opettajalle, ystävä vai vihollinen?” Mietin kovasti, millaista palautetta mieleni tekisi antaa tästä aikani hyötykäytöstä.

Lopputunnin ajan keskityn nuotintamaan muuatta polyrytmistä tanssimelodiaa ulkomuistista. Havahdun klo 15.27 opettajan lopetellessa tuntia ja ilmoittaessa pirteästi, että viikon päästä käsitellään sitten leikkejä ja ryhmäytymistä.

Samainen opettaja jaksaa alituiseen muistuttaa meitä siitä, kuinka monta tuhatta euroa meidän jokaisen pedagoginen koulutus valtiolle maksaa. Olisikohan sitä jokin päivä tarpeeksi munaa todeta takaisin, mitä kaikkea mielekkäämpää koulutuksellista käyttöä keksisin muutamalle kymmenelle kilolle verorahoja?