eli tragikoominen melodraama väkijuomienvallan väärinkäytöstä

Sattuipa kerran eräässä pukuleikkiseurassa, että kesken vilkkaan illanvieton kävi kaksi hilpeää juhlijaa keskenänsä tukkanuottasille. Se oli tuo pitkälettinen ja kipakka Nikkarin Kerttu kun otti nokkaansa äijien hakkailusta ja päätti riepottaa pahinta syntistä oikein hiuksista pitäen ja lopuksi kalloon mojovan kuhmun kalauttaen. Siitäpä kuitenkaan ei kyseinen Sepänsälli pitänyt ja kämmenellä sitten heilautti Kerttua poskelle jotta läiskähti.

Kerttu ei tapahtumaa noin vain villaisella painanut. Pian kulki suusta suuhun huhu ilkeästä tappeluksesta, jossa Sepänsälli oli vailla syytä ja aihetta kajonnut kanssaan nätisti rupatelleeseen Kerttuun. Kertun järkytyksen jakoivat monet ja kyökin suojissa vuodatettiin monia katkeria sanoja tällaisen väkivallanteon ehdottomasta vääryydestä.

Järkyttynyt se oli Sepänsällikin ja kovasti pahoittanut mielensä Kertun tuimasta käytöksestä ja päällensä satavista uhmasanoista. Useita tuoppeja kumottiin puolin jos toisinkin ja taidettiin sitä halkopinollakin käydä sillä paremmalla pullolla voimia keräilemässä.

Vaikka uudempia rähinöitä ei niissä hypyissä nähtykään, oli pitokansalle selvää, että likaista jälkipyykkiä tässä vielä pestäisiin. Eipä ollut yllätys suuri, kun paikallislehden yleisönosastolla heti seuraavana arkena julkaistiin Kertun huolestunut kysely, jossa päiviteltiin pukuleikkiseuran höllennyttä kuria ja vaadittiin väkivallantekijöille - menneille ja tuleville - ansion mukaisia rangaistuksia.

Seurannut kirjetulva oli siinä määrin melkoinen, että päätoimittajan pyynnöstä siirrettiin asian lähempi tarkastelu pukuleikkiseuran yhteiselle ilmoitustaululle. Sinne ilmeistyikin luettavaksi raapustusta jos minkä laista, eivätkä kaikki suinkaan Kertun kantaa asiassa ottaneet - olihan tyttö itse tappelun aloittanut ja Sepänsällin päänuppiin todistajien läsnäollessä kiinni hyökännyt. Yhtä syyllisiä olivat molemmat osapuolet ja siihen pitäisi Kertunkin tyytymän, etenkin, kun oli itsekin tiemmä halkopinolla ehtinyt illan mittaan juosta kuntoaan kohottomassa kerran jos toisenkin.

Vaan nytpä hermostui ilmoitustaulusta vastaava sihteeri ja totesi, ettei toki tällä tavalla saanut koko asiaa Kertun niskaan kaataa eikä muutoinkaan yksityishenkilön persoonaa julkisesti solvata. Hän kirjoitti itse ilmoitustaululle kauniin kirjeen, jossa kehotti tiukkasanaisimpia arvostelijoita pyytämään anteeksi asiatonta haukkua ja muidenkin kertovan Kertusta nättejäkin asioita. Sillä kyllähän kaikki toki tiesivät tytön oikein mukavaksi ja noin keskimäärin hyväkäytöksiseksikin, mitä nyt hypyissä vähän ottaneena vilkkaaksi tarinoinnissaan.

Mitä sihteerille vastattiin, jäi monille hämärän peittoon. Vain vähän myöhemmin sen sijaan kuultiin, että ilmoitustaulu oli paikaltaan tyystin hävinnyt! Kun taulu lopulta ilmestyi takaisin seinälleen, oli siellä sihteerin tuima viesti, jossa hän totesi kirjoittelun menneen sellaisiin liiallisuuksiin, että oli nähnyt paremmaksi ottaa alas ja polttaa jok’ ikisen Kerttua ja Sepänsälliä ja kyseisiä hyppyjä käsittelevän lappusen. Tästä edespäin olisi kaikenlainen asiaan liittyvä kirjoittelu tauluun ehdottoman kiellettyä.

Moni jäi tapauksesta ymmälleen. Tiettävästi ei kukaan ole ottanut asiakseen katsoa, josko jatkotoimenpiteisiin tapauksen johdosta tulisi ryhtyä. Kerttu on lehteen kirjoitettuaan pysynyt jutusta hiljakseen ja Sepänsälli ei uteluihin vastaukseksi murahdakaan.

Sillä välin on paikallislehdessä ehditty julkaista jo uusi ja entistä komeampi mainos pukuleikkiseuran tulevista kevätkarkeloista.