Ehti se rutto sitten tähänkin syrjäkylään. LL otti ja haastoi minut osallistumaan Blogistanian viimeaikaiseen suosikkimeemiin oudoista tavoista ja tottumuksissa. Täältä linkoaa:

1. Herätyskello - Kun laitan illalla kännykän herätyksen päälle, tarkistan usein kolmeen neljään kertaan, että herätys todella on päällä ja aika on oikein. Joskus herään suorittamaan neuroositarkistusta keskellä yötä - etenkin aamulla juuri ennen kukonlaulua, kun en suostu uskomaan, ettei kellon todella vielä olisi pitänyt soida. (Kellon lopulta soidessa tapaan sitten hakata torkkuhälytystä, kunnes on absoluuttisen pakko nousta.)

2. Mutina - Mutisen kävellessäni paikasta toiseen. Useimmiten kertailen laulujen sanoja tai harjoittelen tai suunnittelen jotain tulevaa suullista tai kirjallista esitystä; keikkajuontoja, esittelytekstejä, sähköposteja, blogientryjä. Aika-ajoin hion myös fiktiivisiä mono- ja dialogeja, jotka on usein suunnattu henkilöille, joille tuskin tosielämässä koskaan menisin moisia asioita sanomaan tai tunnustamaan. Viime talvena rypiessäni ojanpohjalla saatoin käyttää tuntikausia ryöpyttämällä seinille rikinkatkua, jota en voinut aitojen asianosaisten niskaan kaataa. Hyvä niin.

3. Kahvi - En lähes koskaan juo kahvikuppia tyhjäksi. Joko hörpin nestettä liian hitaasti tai unohdan kupin muuten vain jäähtymään näppiksen viereen tai pianon päälle. Kylmät jämät kaadat viemäriin. Jos pannussa edelleen on kahvia, kaadan uuden kupillisen, jonka kohtalo on useimmiten sama kuin ensimmäisen.

4. Muistiinpanot ja nuotinnos - Käytän luentomuistiinpanojen tekemiseen punaista ja mustaa tekstaustussia. Jos minulla ei ole kyseisiä kyniä mukana luennolla, jätän mieluummin muistiinpanot tekemättä ja kopioin myöhemmin joltakulta muulta. Myös paperin pitää olla oikeanlaista. Nuotteja puolestaan luonnostelen pehmeällä lyijykynällä ja lopuksi kirjoitan biisit puhtaaksi mustalla tai sinisellä tussilla. En koskaan yliviivaa tai suttaa mitään, vaan käytän korjauslakkaa tai teen uuden sivun. (Mikä on aika sairasta ottaen huomioon, kuinka kaamea käsiala minulla on.)

(Nuotinkirjoituslyijykyninä suosin muuten sellaisia pelimannitikku-ukko -kuvioituja tekeleitä, joita saa ostaa Lahdesta Sibeliustalon myymälästä. Hamstraan niitä aina käydessäni konsertissa ja olen hankkinut myös saman sarjan terottimen ja pyyhekumeja. Joululahjaksi toivoin matchaavaa kahvimukia, mutten saanut. Se vasta oli katkeraa se.)

5. Liinavaatekaappi - Vaikka vaatekaappini tuntuu monasti sijaitsevan makuuhuoneen lattialla, pidän liinavaatteet, verhot ja pöytäliinat ojennuksessa, josta pedantti isotätikin voisi olla ylpeä. Jokaisella kaappiin kuuluvalla artikkelilla on oma oikea taittelu- ja pinoamistapa. Tyynyliinat ja keittiöpyyhkeet silitetään, taitellaan ja taitokset silitetään erikseen. Pellavaliinat rullataan ja silitetään vasta ennen käyttöä. Pussilakanat ja kylpypyyhkeet pinotaan pareittain, aina samanlaiset päällekkäin. Hienostelun kruunaa lakanapinon päälle asetettava tuoksuva laventelipussi. (Tällainen rättihifismi toki maksaa itsensä takaisin ja hivelee käyttäjänsä hedonistisia taipumuksia aina lakananvaihtopäivinä.)

Tämän meemin sääntöihin kuuluu heittää se viiden muun henkilön riesaksi. En oikein keksi ketään, joka ei olisi jo vastannut tai kieltäytynyt vastaamasta, paitsi ehkä joitain blogittomia heittiöitä, joilla on varsin epäreilu immuniteetti outouksiensa tonkimista vastaan. Jääköön taudin levitys osaltani tähän. Vastatkoon he kutka paljastelusta tykkäävät.

eli tragikoominen melodraama väkijuomienvallan väärinkäytöstä

Sattuipa kerran eräässä pukuleikkiseurassa, että kesken vilkkaan illanvieton kävi kaksi hilpeää juhlijaa keskenänsä tukkanuottasille. Se oli tuo pitkälettinen ja kipakka Nikkarin Kerttu kun otti nokkaansa äijien hakkailusta ja päätti riepottaa pahinta syntistä oikein hiuksista pitäen ja lopuksi kalloon mojovan kuhmun kalauttaen. Siitäpä kuitenkaan ei kyseinen Sepänsälli pitänyt ja kämmenellä sitten heilautti Kerttua poskelle jotta läiskähti.

Kerttu ei tapahtumaa noin vain villaisella painanut. Pian kulki suusta suuhun huhu ilkeästä tappeluksesta, jossa Sepänsälli oli vailla syytä ja aihetta kajonnut kanssaan nätisti rupatelleeseen Kerttuun. Kertun järkytyksen jakoivat monet ja kyökin suojissa vuodatettiin monia katkeria sanoja tällaisen väkivallanteon ehdottomasta vääryydestä.

Järkyttynyt se oli Sepänsällikin ja kovasti pahoittanut mielensä Kertun tuimasta käytöksestä ja päällensä satavista uhmasanoista. Useita tuoppeja kumottiin puolin jos toisinkin ja taidettiin sitä halkopinollakin käydä sillä paremmalla pullolla voimia keräilemässä.

Vaikka uudempia rähinöitä ei niissä hypyissä nähtykään, oli pitokansalle selvää, että likaista jälkipyykkiä tässä vielä pestäisiin. Eipä ollut yllätys suuri, kun paikallislehden yleisönosastolla heti seuraavana arkena julkaistiin Kertun huolestunut kysely, jossa päiviteltiin pukuleikkiseuran höllennyttä kuria ja vaadittiin väkivallantekijöille - menneille ja tuleville - ansion mukaisia rangaistuksia.

Seurannut kirjetulva oli siinä määrin melkoinen, että päätoimittajan pyynnöstä siirrettiin asian lähempi tarkastelu pukuleikkiseuran yhteiselle ilmoitustaululle. Sinne ilmeistyikin luettavaksi raapustusta jos minkä laista, eivätkä kaikki suinkaan Kertun kantaa asiassa ottaneet - olihan tyttö itse tappelun aloittanut ja Sepänsällin päänuppiin todistajien läsnäollessä kiinni hyökännyt. Yhtä syyllisiä olivat molemmat osapuolet ja siihen pitäisi Kertunkin tyytymän, etenkin, kun oli itsekin tiemmä halkopinolla ehtinyt illan mittaan juosta kuntoaan kohottomassa kerran jos toisenkin.

Vaan nytpä hermostui ilmoitustaulusta vastaava sihteeri ja totesi, ettei toki tällä tavalla saanut koko asiaa Kertun niskaan kaataa eikä muutoinkaan yksityishenkilön persoonaa julkisesti solvata. Hän kirjoitti itse ilmoitustaululle kauniin kirjeen, jossa kehotti tiukkasanaisimpia arvostelijoita pyytämään anteeksi asiatonta haukkua ja muidenkin kertovan Kertusta nättejäkin asioita. Sillä kyllähän kaikki toki tiesivät tytön oikein mukavaksi ja noin keskimäärin hyväkäytöksiseksikin, mitä nyt hypyissä vähän ottaneena vilkkaaksi tarinoinnissaan.

Mitä sihteerille vastattiin, jäi monille hämärän peittoon. Vain vähän myöhemmin sen sijaan kuultiin, että ilmoitustaulu oli paikaltaan tyystin hävinnyt! Kun taulu lopulta ilmestyi takaisin seinälleen, oli siellä sihteerin tuima viesti, jossa hän totesi kirjoittelun menneen sellaisiin liiallisuuksiin, että oli nähnyt paremmaksi ottaa alas ja polttaa jok’ ikisen Kerttua ja Sepänsälliä ja kyseisiä hyppyjä käsittelevän lappusen. Tästä edespäin olisi kaikenlainen asiaan liittyvä kirjoittelu tauluun ehdottoman kiellettyä.

Moni jäi tapauksesta ymmälleen. Tiettävästi ei kukaan ole ottanut asiakseen katsoa, josko jatkotoimenpiteisiin tapauksen johdosta tulisi ryhtyä. Kerttu on lehteen kirjoitettuaan pysynyt jutusta hiljakseen ja Sepänsälli ei uteluihin vastaukseksi murahdakaan.

Sillä välin on paikallislehdessä ehditty julkaista jo uusi ja entistä komeampi mainos pukuleikkiseuran tulevista kevätkarkeloista.