On silkkaa paradoksia olla ajattelematta asiaa, jota ei saisi. Seurauksena hermostuu joko siitä, että ajattelee tai sitten siitä, ettei voi olla ajattelematta. Häviö-häviö.

Dempatun syväanalyysin kohteena on viehtymykseni saippuakupliin. Ne ovat kivoja siksi, että ovat nättejä ja poksahtavat ajallaan. Ne ovat vaarallisia siksi, että ovat nättejä ja poksahtavat ajallaan. Väliajalla ne kelluvat.

Kelluminen epätodellinen, aistivapaa tila. Joillekin se aiheuttaa pahoinvointia. Itse liu’un liiankin mielelläni todellisuuspaon autuaaseen vapaamatkaan. Jälkeenpäin on arkielämä vähintäänkin yhtä kömpelöä kuin pystyyn kapuaminen kylpyammeesta intensiivisen lojumisen jäljiltä.

Yöllä unohtuu tuijottamaan katon himmeitä fosforitähtiä ja kädet etsivät koskettimia pussilakanan reunalta. Lähipäivinä palaa viivastoa, lyijykynä ja lopuksi pinna.

Niinä toisina hetkinä hymyilee seinille ja itselleen.

Stereoissa tunnelmoi Tsuumin Tango Private.