Viikonloppu hurahti kaupungista toiseen säntäillessä. Olotila juuri nyt on kovasti väsynyt ja soveliaan onnellinen. (Soveliaan siksi, ettei kenellekään heräisi epäilyjä erityisistä, juorukynnyksen ylittävistä onnenaiheuttajista.)

Perjantai alkoi pitkällä junamatkalla ihmisten ilmoille ja nyckelharpaa soittamaan. Tunnit ovat viime aikoina olleet miellyttävän produktiivisia ja sormia vaivaa pitkästä aikaa kunnollinen soittosyyhy. Vastavoimana treeni-innostukselle on jousiranne puolestaan ihan hajalla ja vasemmassa käsivarressa klönttejä. Pikku hiljaa lähenee aika investoida kuntosalikorttiin.

Soittelun jälkeen ilta jatkui Lindëfirionin parissa Sampsan luona Siltamäessä. Kampanjan perinteitä noudattaen tarjolla oli hyvää ruokaa, runsaasti punaviiniä ja joukoittain eeppisiä dialogeja. Menneitä hahmoja ja juonia pilkahtelee tarinan seassa tämän tästä, ja itse riemuitsin suunnattomasti tapahtumien paluusta keskelle Pelargiria, jossa taannoinen kultalapsemme Varjojen Piiri elää ja voi paksusti. Mafiaorganisaation pyörittäminen on sen verran lystiä puuhaa, että takaraivossa alkoi jälleen kaiverrella muinainen mainio kampanjaidea, jonka kanssa olen jo pidempään halunnut koetella venyvyyttäni pelinjohtajana. Saapa nähdä, kuinka idean käy.

Hyvin lyhyiksi jääneiden yöunien jälkeen suuntasin lauantaina Lahteen joululauluja veisaamaan. Satuin monista historiallisista syistä värväytymään erään klassisen linjan suurjoulukonsertin kööriin ja aatonaattona seistäänkin sitten komiasti lauteilla Mika Pohjosen kanssa tuuttaamassa, jotta Oi joooooouluuu yöööö ja Eeeeenkeeeli taivaan. Biisien veivaaminen on ollut ihan mukavaa, vaikka huomaankin hypänneeni selkeästi kansanlaulun leiriin, mitä tulee äänenmuodostukseen ja fraseeraukseen yleensä. Klassinen laulu vinkuu epämiellyttävällä tavalla poskionteloissa aina kun ylitetään kaksiviivainen D.

Lauantaina iltapäivästä puhalsin vanhemmiltani auton (mahdollisesti jopa alle 60 sekunnissa!) ja hurautin Mallusjoelle Mirkan ja Antin tykö elokuvailtaan. Tarkoituksena oli katsasta koko Star Wars -sekstetti ynnä lisämateriaalia. Ehdin paikalle sopivasti Espisodi III:n kohdalla, joka toisella katsomalla ei vakuuttanut ainakaan ensikokemusta enempää. Hienoltapa näyttivät efektitykityksen jälkeen episodit IV-V, jotka ehdittiin katsastaa ennen yleisön silmäluomien herpaantumista. Elokuvien ohella nautin hyvästä ruuasta ja mukavasta seurasta ja sain ranteeni ja osan käsivarsiklönteistäni korjautettua eräällä hellämielisellä läsnäolijalla.

Sunnuntaina nähtiin häiriintynyttä ylijäämämateriaalia, kuten SW-mykkäfilmi, levityksestä mafiamaisella tehokkuudella poistettu New Hope Holiday Special sekä piirrettyjä Kloonisotia. Tämän jälkeen palasi vielä jedi, itse kuitenkin poistuin jossain Sarlaccin kuopan tietämillä takaisin Lahteen laulelemaan Kaupungista Daavidin.

Univelkaa ehti säntäilyn lomassa ynnääntyä, mutta yleisesti ottaen oli viikonloppu hirveän hupa ja onnistunut. Sekava raportti loppukoon tältä erää tähän. (Mun hahmolta alkaa olla hiparit lopussa.)