Laskeskelin pikaisesti, että olen tänä syksynä viettänyt kotonani Kokkolassa yhden ainoan viikonlopun. Junat, bussit ja äidin pieni kauppakassi ovat parin viimeisen kuukauden aikana kuljettaneet tyttöä muun muassa Espooseen, Forssaan, Helsinkiin, Hollolaan, Hämeenlinnaan, Kaustiselle, Lahteen, Nummi-Pusulaan, Nyynäisiin, Parkanoon, Pukkilaan, Pyhämaalle, Riihimäelle, Tammelaan, Tampereelle, Turkuun, Vantaalle, Veteliin ja Ylöjärvelle. Mukana on raahautunut useimmiten soitinlaatikko tai kaksi.

Mennyt viikonloppu vierähti Elävä Keskiaika ry:n konventissa, jonne olin värväytynyt luennoimaan historiallisen musisoinnin mentaliteetista. Autuaan spekulatiivinen aihe mahdollisti jorinan venyttämisen mittoihin arvaamattomiin - otsikon sisällä ehdittiin keskustella niin primitiivisoittimista kuin musiikillisista aksioomista. Jostakin jälkikäteen täysin käsittämättömästä syystä intouduin vouhottamaan pitkät pätkät myös puhtaiden intervallien matemaattisesta paradoksaalisuudesta. (Kvintti + kvartti > oktaavi, vaikka näennäisesti yhtälön pitäisi täsmätä, ettäs tiedätte.) Nyckelini herätti jälleen kiinnostusta ja vaikka en tohtinutkaan yksinäni julkisesti soitella, pienemmällä porukalla saatiin aikaan varsin kelvollinen soittopaja saunalle, vaikka instrumenttejä ei harpan ja viulun lisäksi enempää ollutkaan.

Loppujen lopuksi olin hirveän tyytyväinen viikonloppuun. Aivan läheisiä tuttuja ei paikalla ollut lainkaan, ja etukäteen olin ehtinyt hermoilla viihtymisestäni. Leirikeskuksen hiljainen, maalaisidyllinen sijainti keskellä-ei-mitään ja mahdollisuus oleilla ja jutella ja saunoa vailla sen kummempaa agendaa oli uskomattoman rentouttavaa. Pari uutta kivanoloista kasvoa tuli tutuksi ja muutama vanhempikin tuttava ehti positiivisesti yllättää odottamattomalla ystävällisyydellä ja huomaavaisuudella.

Nyt olen väliaikaisessa asemassa Vantaalla, jossa Lummetien tukikohdan suojissa olen laatinut loppuviikon taistelusuunnitelmaa. Huomenna hyökkäyssuunta on joitakin kilometrejä etelään ensin soittunnille ja sitten illaksi säätämään Ropeconia. Keskiviikkona aamulla lähtee kuljetus kukonlaulun aikaan Kokkolan kautta Kaustiselle, jossa lisää soittotunteja sekä hieman bisneksiä. Viimeistään perjantaina pitäisi sitten jälleen siirtyä takaisin etelään, todennäköisesti Helsingin kautta Lahteen.

Josta taasen enemmin tai myöhemmin Kokkolaan, Tampereelle, Kokkolaan, Lahteen, Helsinkiin, Kokkolaan…