Hyvin alkaneet nuottisulkeiseni tössäsivät sittemmin arkistointivälineistön puutteeseen. Projektia edistääkseni kävin tänään ostoksilla alakerran Infossa. Mukaan tarttui kaksi laatikollista muovitaskuja, kasa kansioiden välilehtiä, iso mappi, kirjekuoria, osoitetarroja ja Koiramäki-kalenteri vuodelle 2006.

Kassalla täti kysyy, että nämä varmaan menevät laskutukseen. Änkytin, että eikun maksan ne kortilla. Täti lyö ostokset koneelle, pakkaa muovipussiin ja lopuksi printtaa hienon virallisen A4-kokoisen kuitin, jonka niittaa yhteen tavallisen kauppakuitin kanssa. Työntäessään laskostamaansa paperia pussiin ostosten seuraksi täti hymyilee ymmärtävästi ja toteaa:
“Ne tykkää kansliassa näistä isoista kuiteista enemmän”.

Vasta ulko-ovella välähtää. Ostosteni ja (luoja nähköön ei!) ulkonäköni perusteella on minusta itsestäänselvällä oletuksella tehty (mikäs muu kuin) opettaja!